"Vapaaehtoiseksi lähteminen tuntui luontevalta"

Kuva: Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti

Seija Sirenin tärkein tehtävä on pysyä nyt kotona.

Koska kauppaan ei pääse, ostokset tekee Niko Lavikainen, joka liittyi Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi poikkeustilan alettua.

Aamu on kaikkea muuta kuin tavallinen. On huhtikuun alku, ja taivaalta putoilee märkää lunta. Tassunjäljet ohuessa lumikerroksessa kertovat, että liikkeellä ovat tänä aamuna olleet lähinnä koirat omistajineen.

Tältä arki koronapandemian tyhjentämällä ostarilla Helsingin Siltamäessä näyttää: ei juuri ketään missään.

Seija Siren ja Niko Lavikainen kuitenkin tapaavat pikaisesti tänä aamuna. Lavikainen on saapunut Kannelmäestä Sirenin kotikulmille tekemään tämän kauppaostokset.

He tervehtivät toisiaan kaukaa, turvaväli pidetään parissa metrissä. Sirenin tummansininen ostoskärry siirtyy Lavikaiselle, tämäkin suosituksia noudattaen. Ei kätellä, kosketeta toista tai jutella lähekkäin.

Ostoskärryssä ovat valtakirja, plussakortti ja kaupan lahjakortti. Ostoslistan Siren on toimittanut verkon kautta jo aiemmin.

Kuva: Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti

Viime vuosisadan puolivälissä syntynyt Siren pitää tämänhetkistä tilannetta täysin ainutlaatuisena. Eräänä vertailukohtana hän mainitsee vuoden 1956 yleislakon, jolloin Suomeen suunniteltiin poikkeustilan julistamista.

Siren oli tuolloin vielä pieni lapsi, mutta hän kertoo muistavansa, että radiossa ohjelmat poikkesivat tavallisesta.

– Aistin silloin lakon aiheuttaman erikoisen, jännittyneen tunnelman, joka muistuttaa nykyistä. Lakon vaikutuksesta myös arkielämä oli erilaista kuin tavallisesti, samoin kuin nyt. Erona on kuitenkin se, että lapsena minulla ei ollut ymmärrystä tilanteen syistä, vakavuudesta tai eskaloitumisen mahdollisuudesta, hän kuvailee.

Kriisi näkyy auttamishaluna

Kun Suomeen julistettiin poikkeustila 18. maaliskuuta, Niko Lavikainen liittyi Pohjois-Helsingin osaston vapaaehtoiseksi saman tien.

– Aavistin, että pian tullaan tarvitsemaan uusia vapaaehtoisia, hän sanoo.

– Tiedostin, että olen nuori ja terve enkä kuulu riskiryhmään, ja minulla oli aikaa käytettävissä. Olen ollut verenluovuttajana vuosia, ja aika harvoin tulee ylipäätään sanottua avunpyyntöihin ei. Vapaaehtoiseksi lähteminen tuntui luontevalta.

Teen sitä, mitä kulloinkin tarvitaan

Seija Siren puolestaan löysi avun Facebookista, Suutarilassa tapahtuu -ryhmästä. Kuten monissa kaupunginosaryhmissä viime viikkoina, myös siellä keskusteltiin auttamisesta, muun muassa kauppa-avusta.

Keskustelusta löytyi myös Punaisen Ristin Pohjois-Helsingin osaston varapuheenjohtaja Nea Asula, johon Siren otti yhteyttä.

Koronakriisi on näkynyt Punaisen Ristin osastoissa monin tavoin. Uusia auttajia on ilmoittautunut mukaan runsaasti: ihmiset reagoivat nopeasti, kun hätä on lähellä ja avuntarve konkreettinen.

Nea Asula kertoo, että osaston työssä korostuu nyt valmiuden merkitys. Muuta toimintaa on keskeytetty, ja uusia vapaaehtoisia on perehdytetty vauhdilla. Osaston ”koronaoperaatiotiimistä” jopa noin 70 % on uusia vapaaehtoisia.

– On ollut ryntäystä auttamaan. Olemme kiireisiä, mutta todella iloisia siitä, että ihmiset haluavat tulla mukaan. Toivotamme kaikki halukkaat tervetulleiksi, Asula sanoo.

Kuva: Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti

Niko Lavikaiselle kauppakeikka on ensimmäinen laatuaan, mutta parin viikon vapaaehtoisuutensa aikana hän on jo ehtinyt käydä satamassa opastamassa maahan saapuvia ihmisiä sekä auttanut osaston töiden organisoinnissa. Tulevina viikkoina on tiedossa luottamuksellisia vapaaehtoistehtäviä.

– En ole vielä varma, mitä kaikkea tulevat viikot tuovat tullessaan. Teen sitä, mitä kulloinkin tarvitaan, Lavikainen toteaa.

Punaisen Ristin vapaaehtoiset kautta maan päivystävät epidemian aikana esimerkiksi auttavissa puhelimissa ja verkossa.

Rauhallinen mieli molemmilla

Tänään ostokset tehdään kahdelle ihmiselle ja yhdelle koiralle. Kauppa-avussa pyritään siihen, että mahdollisimman suuri erä tarvikkeita tulisi hankittua yhdellä kertaa.

Sisällä kaupassa on yhtä tyhjää kuin ulkonakin. Kylmäkaappien humina kuuluu yllättävän voimakkaana, kun sitä eivät peitä arkinen puheensorina tai kanssaihmisten askeleet.

Kuva: Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti

Kauppakoriin sujahtaa muun muassa jauhoja, neljän viljan hiutaleita, munia, maitoa, rahkaa ja pari pääsiäismunaa. Tavaraa kaupassa riittää, vain pastahyllyssä näkyy vajausta.

Erikoistilanteesta kertovat kuitenkin esimerkiksi yksittäispakatut pullat sekä henkilökunnan ja Lavikaisen kertakäyttökäsineet.

Kun lista on käyty läpi ja ostokset maksettu, pirautetaan Siren jälleen paikalle. Nyt hän pääsee esimerkiksi leipomaan hapanjuurileipää – se on hänen harrastuksensa ja bravuurinsa.

Vaikka kaikki on hetkellisesti toisin, sekä Lavikainen että Siren suhtautuvat tilanteeseen tyynesti. Lavikainen täyttää päivänsä vapaaehtoistöillä ja Siren arkiaskareilla.

– Pyöritän ruokahuoltoa, ulkoilen koiran kanssa ja koulutan sitä. Luen kirjoja ja katson elokuvia. Netissä on myös esillä taidemuseoiden kokoelmia, joista olen löytänyt useita ihania tauluja. Niitä katsellessa tulee hirveän hyvä olo, Siren sanoo.

Siren ei pidä avun vastaanottamista vaikeana. Hänestä se on luontevaa, sillä siihen on syynsä.

– Jos olisin siinä tilanteessa, että voisin itse olla vapaaehtoinen, niin varmaan olisin, hän toteaa.

– Kyllähän se hetkittäin on turhauttavaa, etten pysty tekemään enempää tässä tilanteessa. Mutta se, mitä minun kuuluu nyt tehdä, on pysyä kotona.

Kuva: Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti

Teksti: Henna Raatikainen

Liity Punaisen Ristin vapaaehtois­reserviin
Keskusteluapua
Maksutonta keskusteluapua koronakriisin aikaan
Kysy asiointiapua Punaiselta Ristiltä